Aloitetaanpa niinkin raflaavalla väitteellä kuin "huumeet eivät ole paha asia". Jos vielä vähän tarkennetaan, niin niihin liittyvä addiktio, rikollisuus ja väkivalta ovat pahoja asioita.
Mutta eiväthän huumeet itsessään ole paha asia. Niillä kaikilla on lääkinnällisiä käyttöjä (esim. MDMA PTSD:n hoidossa, LSD alkoholismin hoidossa, kannabiksen ominaisuudet ovat varmasti tuttuja). Huumeen ja lääkkeen rajahan on hyvin häilyvä (kts. heroiinipohjaiset yskänlääkkeet Suomessa vielä tämän vuosisadan puoliväliin tultaessa tai satoja vuosia lääkkeenä myytyä kannabista).
Huumeiden väärinkäyttö on paha asia. Mutta onko kaikki viihdekäyttö väärinkäyttöä? Ei 1900-luvun alun Amerikassa ollut huumeongelmaa, vaikka morfiinia ja sen johdannaisia sai halvalla apteekista. Sitä pidettiin lähinnä tanssimiseen verrattavana "syntinä".
Tässä vaiheessa on tärkeä huomata että nämä aineet eivät todellakaan olleet niitä aineita, mitä diilerit jakavat nykyään. Yksi kieltolain lieveilmiöistä on tuotteen mahdollisimman potentiksi jalostaminen. Ei alkoholinkaan kieltolain aikana myyty olutta vaan pirtua. Mitä vähemmän joudut tavaraa luukuttamaan saman rahan saamiseksi, sen riskittömämpää touhu on (ja varsinkin esim. opiaattien tai bentsojen kanssa, sen koukuttavampaa aine on). Tämän lisäksi aineisiin sotketaan kaikkea mahdollista jotta paino (ja tätä kautta voitto) nousee vaikka itse tuotetta on saman verran. Muistetaan myös, että ennen kieltolakia tulot menivät valtiolle rikollisjärjestöjen sijaan.
Näiden kahden seikan takia on Suomessa vallitseva kotikasvatuskulttuuri hieno asia jota pitäisi kovemmalla kädellä rankaisun sijaan kannustaa. Ei "oikeille" rikollisille rahan antaminen ole käyttäjällekään mieluista. Kun kasvi kasvaa sisällä kasvatuskaapissa, paloturvallisesti ja hajuhaittoja aiheuttamatta, on harrastus yhteiskunnalle ja muille ihmisille käytännössä näkymätön. Kun sadonkorjuun aika koittaa, poltellaan kukkaa hiljakseen itse tai tarjotaan/myydään lähipiirille, jotka varmasti tekevät samoin oman satonsa kanssa.
Rahaa ei päädy somalijengeille, mafialle tai muille veikoille joiden kanssa allekirjoittanut ei mielellään asioi. Harvoin heiltä hyvää budiakaan saa. Seassa on ties mitä jatketta.
Meikäläisen mielestä oikea suunta olisi tunnustaa että kannabis on tullut jäädäkseen mutta kotikasvattajat ovat harmittomia, varsinkin vrt. rikollisjärjestöihin jotka varsinkin ulkomailla usein hallitsevat markkinoita.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Dekriminalisoida kotikasvatus, hallussapito ja käyttö täysi-ikäisille. Tämä ei tarkoita, että alkosta, apteekista tai k-marketista saisi kannabista. Se tarkoittaa sitä, että ongelmakäyttäjät saadaan helpommin hoitoon ja ne, keille käyttö ei ole ongelma eivät joudu ongelmiin lain kanssa.
torstai 3. joulukuuta 2009
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Haittojen minimoinnista
Englannin kielessä on olemassa termi "damage control". Mielestäni tämän termin ympärille tulisi rakentaa parempaa päihdepolitiikkaa.
On selvää että ihmiskunta käyttää tajuntaa muokkaavia aineita. Näin se on aina tehnyt ja näin se tulee aina tekemään. On hyväksyttävä, että huumeista ei tulla pääsemään eroon.
On siis mietittävä, kuinka niiden aiheuttamat haitat saadaan minimoitua.
Kuten tätä blogia lukemalla käy ilmi, on Portugalissa dekriminalisoitu huumeet. Näin ollen meillä on jo olemassa vertailukohta kahden eri päihdepoliittisen lähestymistavan välillä. Dekriminalisointi tähtää käyttäjien jättämiseen rauhaan sekä tarvittaessa auttamaan näitä esim. addiktion kanssa. Kieltolaki tähtää rankaisemaan käyttäjiä.
Millä mittareilla voimme verrata näitä kahta järjestelmää?
1. Käyttäjien määrä
2. Hoitoon hakeutuvien määrä
3. Kansanterveydelliset ja sosiaaliset haitat
4. Raha
Jos käymme järjestelmällisesti läpi nämä kohdat, saamme jonkinlaista osviittaa siitä, miten Portugalin ja Suomen mallit käytännössä muokkaavat itse ongelmaa jota ne yrittävät ratkaista.
1. Portugalissa käyttäjien määrä on tippunut. Suomessa kannabiksen poltto sekä kasvatus ovat räjähtäneet käsiin viimeisen 5-10 vuoden aikana.
2. Portugali voittaa jälleen. Hoitoonhakeutuvien suhde (ongelma)käyttäjien määrään on noussut tasaisesti vuodesta 2000.
3. On vaikea erotella mitkä haitat johtuvat aineista ja mitkä niiden laittomuudesta (esim. syrjäytyneisyys, passivoituminen). En siksi ota tähän niin kantaa, mutta neulanvaihto-ohjelmasta on molemmissa maissa loistavia kokemuksia.
4. Suomessa kulutetaan monta tuhatta euroa yhden kotikasvattajan kiinnisaamiseen, joka maksaa n. 150-400€ sakot riippuen tuloistaan ja jatkaa silti kasvattamista. Portugalissa lainvalvonnan kulut huumeiden osalta ovat melkein olemattomat. Näistä säästöistä on voitu osa allokoida terveydenhuollolle, erityisesti ongelmakäyttäjien auttamiseen.
On järjetöntä että kun toimivammasta mallista on vedenpitävät todisteet, jatketaan Suomessa silti lähinnä noitajahtiin verrattavissa olevaa linjausta.
Vaikka mitä mieltä olisi huumeista, on järjetöntä olettaa että ne kieltolailla ikinä saataisiin poistettua. Haittoja sen sijaan voidaan yrittää minimoida ja auttaa addikteja elämään suht. normaalia elämään ja suostutella näitä hoitoon muutenkin kuin pakottamalla käymään reflat läpi putkassa.
Järki käteen.
On selvää että ihmiskunta käyttää tajuntaa muokkaavia aineita. Näin se on aina tehnyt ja näin se tulee aina tekemään. On hyväksyttävä, että huumeista ei tulla pääsemään eroon.
On siis mietittävä, kuinka niiden aiheuttamat haitat saadaan minimoitua.
Kuten tätä blogia lukemalla käy ilmi, on Portugalissa dekriminalisoitu huumeet. Näin ollen meillä on jo olemassa vertailukohta kahden eri päihdepoliittisen lähestymistavan välillä. Dekriminalisointi tähtää käyttäjien jättämiseen rauhaan sekä tarvittaessa auttamaan näitä esim. addiktion kanssa. Kieltolaki tähtää rankaisemaan käyttäjiä.
Millä mittareilla voimme verrata näitä kahta järjestelmää?
1. Käyttäjien määrä
2. Hoitoon hakeutuvien määrä
3. Kansanterveydelliset ja sosiaaliset haitat
4. Raha
Jos käymme järjestelmällisesti läpi nämä kohdat, saamme jonkinlaista osviittaa siitä, miten Portugalin ja Suomen mallit käytännössä muokkaavat itse ongelmaa jota ne yrittävät ratkaista.
1. Portugalissa käyttäjien määrä on tippunut. Suomessa kannabiksen poltto sekä kasvatus ovat räjähtäneet käsiin viimeisen 5-10 vuoden aikana.
2. Portugali voittaa jälleen. Hoitoonhakeutuvien suhde (ongelma)käyttäjien määrään on noussut tasaisesti vuodesta 2000.
3. On vaikea erotella mitkä haitat johtuvat aineista ja mitkä niiden laittomuudesta (esim. syrjäytyneisyys, passivoituminen). En siksi ota tähän niin kantaa, mutta neulanvaihto-ohjelmasta on molemmissa maissa loistavia kokemuksia.
4. Suomessa kulutetaan monta tuhatta euroa yhden kotikasvattajan kiinnisaamiseen, joka maksaa n. 150-400€ sakot riippuen tuloistaan ja jatkaa silti kasvattamista. Portugalissa lainvalvonnan kulut huumeiden osalta ovat melkein olemattomat. Näistä säästöistä on voitu osa allokoida terveydenhuollolle, erityisesti ongelmakäyttäjien auttamiseen.
On järjetöntä että kun toimivammasta mallista on vedenpitävät todisteet, jatketaan Suomessa silti lähinnä noitajahtiin verrattavissa olevaa linjausta.
Vaikka mitä mieltä olisi huumeista, on järjetöntä olettaa että ne kieltolailla ikinä saataisiin poistettua. Haittoja sen sijaan voidaan yrittää minimoida ja auttaa addikteja elämään suht. normaalia elämään ja suostutella näitä hoitoon muutenkin kuin pakottamalla käymään reflat läpi putkassa.
Järki käteen.
Huumeista ja niiden haitoista
Silmiini osui netin syövereistä rikollisen vähän huomiota saanut artikkeli, http://www.physorg.com/news178315435.html#top
Olisi mielenkiintoista saada tietää mikä on internetin osuus tähän ja kuinka se toimii haittojen estäjänä. Vapaa tiedon välitys on mahdollistanut kaikille halukkaille tieteellisen näkökannan omaksumisen ja omien johtopäätösten tekemisen huumevalistukseen luottamisen sijaan. Sivustot kuten erowid.com eivät hae poliittista tai rahallista etua toimintansa vastineeksi. Tämä yhdistettynä ihmisten raportteihin aineista ja niiden vaikutuksista, jotka saadaan suoraan käyttäjiltä joille käyttö ei ole muodostunut ongelmaksi mahdollistaa realistisen kuvauksen huumeista, niiden vaikutuksista, haitoista sekä näiden ehkäisystä.
On myös hyvin mielenkiintoista että käyttäjien arviot huumeiden vaarallisuusluokituksista ovat hyvin lähellä elleivät jopa identtisiä asiantuntijan näkemyksen kanssa.
Henk. koht. olen huomannut tupakan ja alkoholin (edellistä en enää nauti kuin humalassa, eli n. kerran kahdessa kuukaudessa jos sitäkään) olevan minulle haitallisempia, koukuttavampia ja vaikutuksiltaan ikävämpiä kuin kannabiksen tai psykedeelien (LSD, psilosybiini).
Tupakasta saatava mielihyvä on hyvin minimaalinen, vaikka on mainittava että nikotiini on stimulantti joita harvoin käytetään hyvän olon saavuttamiseksi. Sen poltto on, alun jälkeen, vain tapa. Toleranssi nousee jolloin ainoat vaihtoehdot ovat polttaa lisää (=ketjupoltto), polttaa pitääkseen reflat poissa tai lopettaa. Koska tupakan terveysriskit ovat tunnettuja ja vakavia, ei ole yllätys että päädyin viimeiseen vaihtoehtoon.
Alkoholin haitoista tuskin tarvitsee suomalaisille sen kummemmin paasata. Toisaalta, ehkä kuitenkin, kun katsoo perjantai-illan menoa. On huvittavaa että melkein kaikki laittomat päihteet kiinnittyvät reseptoreihin tai muuten lisäävät ruumiin omien aineiden eritystä, mutta alkoholi toimii kirjaimellisesti sen takia että se on myrkkyä. Vaikka ruumiilliset haitat jätettäisiin sikseen, epäilen että moni ei silti kutsuisi alkoholia hyödylliseksi aineeksi. Se on koukuttava huume joka aiheuttaa aggressiivisuutta ja josta nuppi menee oikeasti sekaisin. Kysykää keltä tahansa joka on päihteitä enemmänkin kokeillut, juuri mistään ei mene niin sekaisin kuin alkoholista. Deliriantit ja dissosiatiivit voivat olla lähellä (esim. PCP).
Jos pidämme totena sitä että kannabis on fyysisesti ja psyykkisesti vähemmän haitallista kuin lailliset päihteet, on sen kieltolain olemassaololle vain muutama tyydyttävä selitys:
1. Kieltolaki estää enemmän haittoja kuin luo.
2. On rahallisesti kannattavampaa pitää kannabis laittomana kuin laillisena.
3. Saatavuus ja käyttö on vaikeampaa (varsinkin lapsien ja nuorien kohdalla).
4. Kannabis on vähemmän haitallista käyttäjille laittomana.
Kohdat 1, 3 ja 4 ovat selvästi osoitettavissa vääriksi avaamalla lähin historiankirja ja katsomalla alkoholin kieltolain vaikutuksia.
Alkoholin kieltolain aikanahan käytettiin Suomessa enemmän alkoholia kuin nykyään. Myös viina oli vahvempaa kuin nykyään. Onhan selvää että jos aine on kielletty, halutaan siitä mahdollisimman vahvaa. Myös laadunvalvonta on käytännössä mahdotonta, jonka näkee myös Suomessa "jatkettuna" kukkana. Seassa on mitä tahansa suolasta lasinsiruihin, kunhan vain paino ja tämän kanssa myös hinta nousevat. Jenkeissä on nuorison helpompaa ostaa kannabista kuin olutta (http://www.kpvi.com/Global/story.asp?S=11003084). 2. kohdan totuutta voi itse kukin miettiä. Verorahojen käyttö puutarhurien jahtaamiseen vs. verorahojen saanti kannabiksen myynnistä. Hm.
Vaikka itse kannabiksen vaaroista ja vaikutuksista olisi mitä mieltä, on selvää että jos kieltolaki luo enemmän ongelmia kuin ratkaisee, laki on väärin ja se pitää kumota. Viittaan nyt Portugalin malliin joka dekriminalisoi kaikki huumeet vuonna 2000. HIV-tartuntojen määrä on tasaisesti laskenut, käyttäjien määrä on laskenut, hoitoon hakeutuvien määrä on noussut. Miksi selvästi terveydellisestä ongelmasta, sairaudesta (addiktio) kärsivän tulevaisuutta käsitellään rikosoikeuden eikä terveydenhuollon piirissä? Mikä on logiikka tämän takana? Kenen asiaa edistää syrjäyttää ja rankaista jo ongelmaisia ihmisiä heidän auttamisen sijasta?
MLK sanoi joskus että meillä on moraalinen velvollisuus rikkoa epäoikeudenmukaisia lakeja. Väärin.
Meillä on moraalinen velvollisuus kumota ne.
Olisi mielenkiintoista saada tietää mikä on internetin osuus tähän ja kuinka se toimii haittojen estäjänä. Vapaa tiedon välitys on mahdollistanut kaikille halukkaille tieteellisen näkökannan omaksumisen ja omien johtopäätösten tekemisen huumevalistukseen luottamisen sijaan. Sivustot kuten erowid.com eivät hae poliittista tai rahallista etua toimintansa vastineeksi. Tämä yhdistettynä ihmisten raportteihin aineista ja niiden vaikutuksista, jotka saadaan suoraan käyttäjiltä joille käyttö ei ole muodostunut ongelmaksi mahdollistaa realistisen kuvauksen huumeista, niiden vaikutuksista, haitoista sekä näiden ehkäisystä.
On myös hyvin mielenkiintoista että käyttäjien arviot huumeiden vaarallisuusluokituksista ovat hyvin lähellä elleivät jopa identtisiä asiantuntijan näkemyksen kanssa.
Henk. koht. olen huomannut tupakan ja alkoholin (edellistä en enää nauti kuin humalassa, eli n. kerran kahdessa kuukaudessa jos sitäkään) olevan minulle haitallisempia, koukuttavampia ja vaikutuksiltaan ikävämpiä kuin kannabiksen tai psykedeelien (LSD, psilosybiini).
Tupakasta saatava mielihyvä on hyvin minimaalinen, vaikka on mainittava että nikotiini on stimulantti joita harvoin käytetään hyvän olon saavuttamiseksi. Sen poltto on, alun jälkeen, vain tapa. Toleranssi nousee jolloin ainoat vaihtoehdot ovat polttaa lisää (=ketjupoltto), polttaa pitääkseen reflat poissa tai lopettaa. Koska tupakan terveysriskit ovat tunnettuja ja vakavia, ei ole yllätys että päädyin viimeiseen vaihtoehtoon.
Alkoholin haitoista tuskin tarvitsee suomalaisille sen kummemmin paasata. Toisaalta, ehkä kuitenkin, kun katsoo perjantai-illan menoa. On huvittavaa että melkein kaikki laittomat päihteet kiinnittyvät reseptoreihin tai muuten lisäävät ruumiin omien aineiden eritystä, mutta alkoholi toimii kirjaimellisesti sen takia että se on myrkkyä. Vaikka ruumiilliset haitat jätettäisiin sikseen, epäilen että moni ei silti kutsuisi alkoholia hyödylliseksi aineeksi. Se on koukuttava huume joka aiheuttaa aggressiivisuutta ja josta nuppi menee oikeasti sekaisin. Kysykää keltä tahansa joka on päihteitä enemmänkin kokeillut, juuri mistään ei mene niin sekaisin kuin alkoholista. Deliriantit ja dissosiatiivit voivat olla lähellä (esim. PCP).
Jos pidämme totena sitä että kannabis on fyysisesti ja psyykkisesti vähemmän haitallista kuin lailliset päihteet, on sen kieltolain olemassaololle vain muutama tyydyttävä selitys:
1. Kieltolaki estää enemmän haittoja kuin luo.
2. On rahallisesti kannattavampaa pitää kannabis laittomana kuin laillisena.
3. Saatavuus ja käyttö on vaikeampaa (varsinkin lapsien ja nuorien kohdalla).
4. Kannabis on vähemmän haitallista käyttäjille laittomana.
Kohdat 1, 3 ja 4 ovat selvästi osoitettavissa vääriksi avaamalla lähin historiankirja ja katsomalla alkoholin kieltolain vaikutuksia.
Alkoholin kieltolain aikanahan käytettiin Suomessa enemmän alkoholia kuin nykyään. Myös viina oli vahvempaa kuin nykyään. Onhan selvää että jos aine on kielletty, halutaan siitä mahdollisimman vahvaa. Myös laadunvalvonta on käytännössä mahdotonta, jonka näkee myös Suomessa "jatkettuna" kukkana. Seassa on mitä tahansa suolasta lasinsiruihin, kunhan vain paino ja tämän kanssa myös hinta nousevat. Jenkeissä on nuorison helpompaa ostaa kannabista kuin olutta (http://www.kpvi.com/Global/story.asp?S=11003084). 2. kohdan totuutta voi itse kukin miettiä. Verorahojen käyttö puutarhurien jahtaamiseen vs. verorahojen saanti kannabiksen myynnistä. Hm.
Vaikka itse kannabiksen vaaroista ja vaikutuksista olisi mitä mieltä, on selvää että jos kieltolaki luo enemmän ongelmia kuin ratkaisee, laki on väärin ja se pitää kumota. Viittaan nyt Portugalin malliin joka dekriminalisoi kaikki huumeet vuonna 2000. HIV-tartuntojen määrä on tasaisesti laskenut, käyttäjien määrä on laskenut, hoitoon hakeutuvien määrä on noussut. Miksi selvästi terveydellisestä ongelmasta, sairaudesta (addiktio) kärsivän tulevaisuutta käsitellään rikosoikeuden eikä terveydenhuollon piirissä? Mikä on logiikka tämän takana? Kenen asiaa edistää syrjäyttää ja rankaista jo ongelmaisia ihmisiä heidän auttamisen sijasta?
MLK sanoi joskus että meillä on moraalinen velvollisuus rikkoa epäoikeudenmukaisia lakeja. Väärin.
Meillä on moraalinen velvollisuus kumota ne.
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Yksilönvapaus
Normaali suomalainen ihminen ei luultavasti välitä kannabiksesta sen enempää kuin muustakaan toiminnasta mitä ei itse harrasta. Häntä ei oikeastaan sen enempää kiinnosta saako herra hampuusi h-merkinnän ja syrjäytyykö tämä yhteiskunnasta.
Kyse ei pohjimmiltaan kuitenkaan ole kapinallisten nuorten muoti-ilmiöstä eikä halusta saada päänsä sekaisin laittomin keinoin. Kyse on yksilönvapaudesta.
Ihmisellä pitää olla vapaus toimia halunsa mukaan kunhan ei vahingoita muita (tai tässä tapauksessa edes itseään). On uskomatonta että vielä 2000-luvulla ihmiset eivät saa laillisesti päihtyä tai lääkitä itseään haluamallaan tavalla, vaikka siitä ei ole haittaa muille. Tutkimusten ja kokemusten mukaan (Alankomaat, Portugali) dekriminalisointi on yhteiskunnalle, ja näin ollen myös veronmaksajalle, halvempi päihdepolitiikka kuin kieltolaki.
Vaikka saattaa kuulostaa naurettavalta että kutsun kannabiksen laittomuutta yksilönvapauden rikkomiseksi, on se kuitenkin periaatteen kysymys. Henkilöllä pitää olla vapaus nauttia illastaan pössytellen, häiritsemättä muita ihmisiä.
Ihmisellä pitää myös olla vapaus käyttää vuosituhansia vanhaa lääkettä vaivoihinsa jos näin haluaa. Allekirjoittaneella on diagnosoitu masennus, unettomuus on jaksoittaista ja kärsin ennen paniikkikohtauksista. Kannabis olisi auttanut (ja auttoikin) minua näiden kaikkien kanssa. On pöyristyttävää että en saa käyttää oikeastaan ainoaa unilääkettä johon en jää koukkuun ja josta ei jää seuraavana aamuna ns. "darra" päälle. Kannabis toimii myös kipuihin ja toimii tällä hetkellä ms-taudin hoidossa paremmin kuin muut, lailliset lääkkeet.
Vaikka aine on Suomessa laillista lääkekäytössä, ei lääkkeen hinnasta saa korvausta ja hyvin harva lääkäri edes tietää sen eduista ja ominaisuuksista. Iso osa ei edes tiedä sen olevan laillista. Vain muutama potilas maassamme käyttää tätä lääkettä laillisesti, vaikka se olisi varmasti suuri helpotus monelle ihmiselle jotka käyvät läpi elämänsä mahdollisesti vaikeinta, kivuliainta aikaa.
Suomessa tarvitaan asennemuutos, joka on viime vuosina jo selvästi alkanut tapahtua. Kannabiksen käyttö ei ole huumausainerikos. Se on oikeus.
Kyse ei pohjimmiltaan kuitenkaan ole kapinallisten nuorten muoti-ilmiöstä eikä halusta saada päänsä sekaisin laittomin keinoin. Kyse on yksilönvapaudesta.
Ihmisellä pitää olla vapaus toimia halunsa mukaan kunhan ei vahingoita muita (tai tässä tapauksessa edes itseään). On uskomatonta että vielä 2000-luvulla ihmiset eivät saa laillisesti päihtyä tai lääkitä itseään haluamallaan tavalla, vaikka siitä ei ole haittaa muille. Tutkimusten ja kokemusten mukaan (Alankomaat, Portugali) dekriminalisointi on yhteiskunnalle, ja näin ollen myös veronmaksajalle, halvempi päihdepolitiikka kuin kieltolaki.
Vaikka saattaa kuulostaa naurettavalta että kutsun kannabiksen laittomuutta yksilönvapauden rikkomiseksi, on se kuitenkin periaatteen kysymys. Henkilöllä pitää olla vapaus nauttia illastaan pössytellen, häiritsemättä muita ihmisiä.
Ihmisellä pitää myös olla vapaus käyttää vuosituhansia vanhaa lääkettä vaivoihinsa jos näin haluaa. Allekirjoittaneella on diagnosoitu masennus, unettomuus on jaksoittaista ja kärsin ennen paniikkikohtauksista. Kannabis olisi auttanut (ja auttoikin) minua näiden kaikkien kanssa. On pöyristyttävää että en saa käyttää oikeastaan ainoaa unilääkettä johon en jää koukkuun ja josta ei jää seuraavana aamuna ns. "darra" päälle. Kannabis toimii myös kipuihin ja toimii tällä hetkellä ms-taudin hoidossa paremmin kuin muut, lailliset lääkkeet.
Vaikka aine on Suomessa laillista lääkekäytössä, ei lääkkeen hinnasta saa korvausta ja hyvin harva lääkäri edes tietää sen eduista ja ominaisuuksista. Iso osa ei edes tiedä sen olevan laillista. Vain muutama potilas maassamme käyttää tätä lääkettä laillisesti, vaikka se olisi varmasti suuri helpotus monelle ihmiselle jotka käyvät läpi elämänsä mahdollisesti vaikeinta, kivuliainta aikaa.
Suomessa tarvitaan asennemuutos, joka on viime vuosina jo selvästi alkanut tapahtua. Kannabiksen käyttö ei ole huumausainerikos. Se on oikeus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)